Misukka

Niin. Nyt kun tuo kaunokainen saatiin parvekkeelle nukkumaan päiväuniaan, on loistava tilaisuus syventyä häneen. Alkukesästä 2010 saimme syliimme ihanaisen misukan.


Jo ennen raskauttakin olin innostunut kantoliinoista. "Koekaniiniksi" pääsi ihana kummityttömme ennen kuin omaa pääsimme pyörittelemään :) Kantoliina oli meille lähes taivaallinen pelastus, sillä Misukka oli sylikissojen sylikissa. Liinassa hän nukkui parhaat unensa, hellekesästä huolimatta. (Mainoksena todettakoon, että meillä oli käytössä Kimperin trikoinen liina, joka on trikoisista ohkaisin. Siis ideaali pikkuvauvalle)
Hauskinta liinailussa oli ihmisten kommentit; "onko sulla ihan oikea vauva siellä?" "Kyllä siellä on vauvan hyvä olla, äidin rintaa vasten!" "Siellähän se hyvin kulkee mukana.." (ei sillä, että olisin muuten vauvaaunohtelevatapaus..)



Unesta tuli meillä aikamoinen vaalinnan kohde. Vaikkei ikinä hiljennetty ympäröiviä ääniä, en uskaltanut häiritä unta lähtemällä siirtämään nukkuvaa lasta. Joten, kuten kuvasta näkyy, hän nukkui siinä, mihin sattui nukahtamaan. Tässä on sellainen poikkeuksellinen tilanne, että olen siirtänyt hänet pois sylistä nukkumasta ja hän on itse pyörähtänyt mahalleen. Yleensä meillä nukuttiin siis sylissä ja mamma istuskeli sohvalla tai ihanaisessa keinutuolissa.

Kuten kuvasta myös näkyy, olen hurahtanut kestovaippoihin. Aluksi käytimme harsoja/iv:n flanelletteja ja iv:n pul-kuoria. Pikkuvauva-ajan jälkeen homma onkin sitten karannut käsistä...

Syvennyin muisteluihin, kun valkkasin kuvia teille. Tässä joku lukuisista leikkihetkistä...


Ja koska Misukka heräsi aina siihen, että häntä yritettiin siirtää omaan sänkyyn nukkumaan, luovutin. Osin huokealla hinnalla runkopatjan sängynlisäksi. Nykyisin nukumme siis kolmisin 2,4metriä leveässä sängyssä. Tuossa kuvassa on oikeasti vauvakin, jos löydät ;) Olemme olleet enemmän kuin tyytyväsiä ratkaisuun! Kaikilla on tarpeeksi tilaa (ja minä voin valita tarpeiden mukaan, nukunko miehen kainalossa vai vauva kainalossa..).