Kotihoitopäiviä.

Oltiin viime viikolla Misukan kanssa käymässä avoimessa kerhossa ja sieltä saatiin tuliaisina kurjaakin kurjempi flunssa. Rään kanssa vielä pärjäisikin, mutta tuo yskä on tosi kurjaa. Onneksi siihen on muutamia kikka kolmosia :) Höyryhengittelemme ja kaulimme kaalinlehtiä. Jostain bongasin tuo vinkin, että kaulii kaalinlehtiä (samaan tapaan kuin rintatulehduksen hoitoon) ja laittaa ne lapsen rintakehälle! Toimii :) Tosin meillä oli yksi erä vähän liian kauan ja aiheutti pienoista punoitusta rinnalle, joten seuraavat satsit laitettiin harson sisälle. Viime yönä kävin kesken yötä kaulimassa kaalit pienelle ja vaikutus oli välitön; nukkui rauhallisemmin, kun ei tarvinnu koko aikaa yskiä.

Täytyy vain muistaa ensi kerralla pullaa leipoessa, että kaulimella on viimeksi kaulittu kaalta ja sipulia (öiset sipulit möyhin uudestaan ja ripustin vaunujen kuomuun päikkäreiden ajaksi).

Sairastamisessa on joitain hyviäkin puolia. Kun hoidoksi pienelle annetaan paljon aikaa sylissä, niin siinä aika pysähtyy. Sillä lailla hyvällä tavalla. Ei ole kiire mihinkään vaan voidaan sylitysten lukea sitä samaa lorutoukka kirjaa ees ja taas ja ees ja taas. Ja välillä äiti kiusaa nenäliinalla..

"siunaa Jeesus tätä pientä rakasta ja tee hänet jälleen terveeksi"

Tuokiokuvaksi tähän hetkeen olisi tarjolla meidän lelulaatikko :)

Yleensä laatikko on "oikeinpäin" mutta jos itse menen pidemmäksi aikaa huoneesta toisaalle, saataan kääntää laatikon, jos Misukan huomio on siellä. On hän niin uhkarohkea kiipeämisen ja kaahimisen kanssa. Ja kyseessä on vanhat omenalaatikot. Saapuessaan meille, laatikoissa oli vielä multaa ja kuivaneita lehtiä. Ihanaa!


Kovasti medioissa velloo "älä alistu"-kohu. En sen enempää kommentoi, mutta tässä oli mielestä oiva yhteenveto.