Mielenkiinnosta päätin kuitenkin kokeilla näitä.
3 dl maitoa (lämmitä)
50g hiivaa
4 suurta munaa
1 vaniljatangon siemenet
1 rkl jauhettua kanelia
1 rkl jauhettua kardemummaa
1 rkl jauhettua inkivääriä
100 g sokeria
½ rkl karkeaa suolaa
200g pehmeää voita
Sopiva määrä vehnäjauhoja (on mahdotonta sanoa tarkkaa määrää, koska jauhotyyppejä on monenlaisia. Taikinan tulee olla sileää ja joustavaa, ei koskaan kuivaa tai paakkuista.)
250 g pehmeää voita
200 g sokeria
2 rkl jauhettua kanelia
Täyteeksi yhdistettiin voi, sokeri ja kaneli, ei siis perinteisesti taikinan päälle kerroksittain. En ole ihan varma, mitä sokeria ohjelmassa käytettiin, se saattoi näyttää ruokosokerilta. Ainakin sekä taikina, että täyte olivat kauniin ruskeita (siis ruskeampia, kuin pelkän kanelin ansiosta)
Taikina leivottiin heti, kun se oli muutaman minuutin levännyt pöydällä. Valmiita pullia kohotettiinkin sitten tunti. Ohjelmassa Mette leipoi näitä lastensa kanssa ja tekivät pulliin myös sellaisen hyvin amerikkalaisen sokerikuorrutteen. Minulle (ja muille) pullat kelpasivat näin :)
Maku oli hyvä, mutta rakenne kovin erilainen, kuin se, mihin olen tottunut. Taikina kypsyi todella kuohkeaksi ja muistutti mielestäni enemmän jotain kakkutaikinan ja pullataikinan välimuotoa.
Kuten kuvasta näkyy, pullat kohosivat iloisesti. Aluksi taikina oli siis tuon matalan pullavuoan reunaan asti. Voitelussa Mette käytti seosta, jossa oli keltuaista, vettä ja sokeria. Toimihan tuokin.
(Samoissa pullissa oli "kokeilussa" toscakuorrute. On nimittäin aikaa kun olen sellaisia väsäillyt ja sopivasti oli pussinpohja mantelilastuja tuhottavana. Niistä en ottanut kuvaa, sillä ne kuuluivat sarjaan "mitä rumempi pulla, sitä parempi maku")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti